Valaistus ja säteilyt

Valaistus

Työpaikalla tulee olla riittävä ja sopiva valaistus, varavalaistus tärkeillä poistumisteillä ja ikkunattomissa tiloissa sekä riittävä ulkovalaistus.

Valon tarve ja näkökyky ovat henkilökohtaisia ominaisuuksia. On tärkeää, että valaistuksessa on riittävät säätömahdollisuudet tilanteeseen ja työntekijälle yksilöllisesti sopivan valaistuksen löytämiseksi.

Valaistusoloista puhuttaessa käytetään kahta yksikköä, valotiheyttä eli luminanssia ja valaistusvoimakkuutta. Valaistusvoimakkuus ilmaisee pinnalle lankeavan valon määrän. Sen yksikkö on luksi (lx). Luminanssi kuvaa pinnasta heijastuvan valon määrää, sen yksikkö on kandela (kcd/m2). Valaistusohjeet perustuvat valaistusvoimakkuusarvoihin.

Tärkeimmät näköympäristöön vaikuttavat tekijät ovat

• luminanssijakauma
• valaistusvoimakkuus
• häikäisy
• valon suunta
• valon väri ja värintoisto-ominaisuudet
• yleisvalaistus ja kohdevalaistus

Hyvä valaistus auttaa työntekijöitä saamaan riittävästi tietoa ympäristöstään, jotta he voivat suoriutua tehtävistään ja liikkua työtilassa turvallisesti. Lisäksi hyvä valaistus vaikuttaa ihmisten vireystilaan ja parantaa työviihtyvyyttä. Hyvään valaistukseen kuuluu riittävä valaistusvoimakkuus ja suoran tai epäsuoran häikäisyn välttäminen. Valaistusta suunniteltaessa on otettava huomioon näkökohteen erottuminen ympäristöstä.

Kohtuulliset erot valaistuksen voimakkuudessa parantavat valaistusvaikutelmaa. Liian suuret voimakkuuserot vaikeuttavat näkemistä, varsinkin, jos joudutaan katsomaan vuoroin tummia ja vaaleita pintoja tai siirtymään valoisasta hämärään tai päinvastoin.

Hyvässä valaistuksessa valo tulee työskentelyalueelle sivuilta tai takaa. Edestä tuleva valo vähentää kontrasteja ja vaikeuttaa siten tarkkaa näkemistä. Myös edestä tulevan valon heijastusriski on suurempi, koska valo voi silloin heijastua silmiin työmateriaalista, esimerkiksi valkoisesta paperista.

Työpisteen kalusteiden tai laitteiden paikkaa muutettaessa tulee tarkistaa muutosten vaikutus työskentelyalueen valaistukseen eli siihen, miten ja millainen valo lankeaa työalueelle, jotta valaistusoloja ei huomaamatta heikennettäisi.

Kunnossapito ja huolto vaikuttavat valaistuksen laatuun. Lamput menettävät tehoaan kulumisen ja likaantumisen vuoksi. Pölyisissä tiloissa valaisinten säännöllinen puhdistus jatkaa niiden tehokasta käyttöikää.

Lainsäädännössä ei ole asetettu raja-arvoja valaistuksen voimakkuudelle. Valaistuksen riittävyyden arvioinnissa ja suunnittelussa voidaan käyttää apuna esimerkiksi Suomen Valoteknillisen Seuran julkaisua nro 9 Valaistussuositukset, sisävalaistus.

Säteilyt

Säteilyt jaetaan ionisoivaan ja ionisoimattomaan säteilyyn. Röntgensäteily, gammasäteily ja radonsäteily ovat ionisoivaa säteilyä. Ionisoimatonta säteilyä ovat ultraviolettisäteily, lasersäteily, infrapunasäteily sekä radiotaajuiset ja pientaajuiset sähkömagneettiset kentät. Ionisoiva säteily ionisoi kohdemateriaalin kuten ihmiskehon molekyylejä.  Ionisoimaton säteily aiheuttaa pääasiassa palautuvia solutason muutoksia kuten lämpötilan kohoamista.

Optisen säteilyn riskejä hallitaan koteloimalla säteilylähde silmien ja ihon suojaamiseksi, estämällä säteilyn pääsy työskentelyalueelle tai viime kädessä henkilökohtaisilla suojaimilla.
Myös sähkömagneettisille kentille käytetään erilaisia kotelointitekniikoita sekä säteilyn leviämisen estämistä. Säteilyn vaarojen hallinta on asiantuntijatyötä, ja koneenvalmistaja huolehtii säteilysuojauksesta.

Ionisoimaton säteily

Ionisoimaton säteily jaetaan optiseen säteilyyn sekä radiotaajuisiin ja pientaajuisiin sähkömagneettisiin kenttiin. Optiseen säteilyyn kuuluvat ultraviolettisäteily, lasersäteily ja infrapunasäteily.

Ultraviolettisäteilyn merkittävin altistaja työssä on hitsauksen valokaari. Myös bakteerituholampuissa, painovärien kuivatuksessa sekä kuvien valotuksessa käytetään ultraviolettisäteilyä. Auringonvalo ja solariumit ovat myös merkittäviä ultraviolettisäteilyn lähteitä.

Infrapuna- eli lämpösäteilyä on valimoissa sekä metalli- ja lasiteollisuudessa kuumennus- ja sulatusuunien lähellä.  Lämpösäteilyn kannalta kriittisin elin on silmä. Toinen infrapunasäteilyn vaikutus on koko kehoon kohdistuva lämpövaikutus. Liiallista lämpösäteilyä voidaan vähentää heijastavilla materiaaleilla, kuten alumiinilla ja heijastuskalvoilla.

Laserlaitteita käytetään muun muassa teollisuudessa metallien leikkauksessa ja hitsauksessa sekä lääketieteessä kirurgiassa. Lasersäteily on yksitaajuista ja yhdensuuntaista. Lasersäteilyn teho ei vaimene etäisyyden kasvaessa toisin kuin ultravioletti- ja infrapunasäteilyn.

Lasersäteily voi aiheuttaa tapaturman luonteisia riskejä silmille ja iholle. Laserlaitteet on turvaluokitettu niiden riskien mukaan luokkiin 1, 2, 3A, 3B ja 4. Erityisesti luokkiin 3B ja 4 kuuluvien laserlaitteiden kanssa on oltava varovainen.

Radiotaajuiset sähkömagneettiset kentät

Radiotaajuus jaetaan suurtaajuussäteilyyn ja mikroaaltoihin. Kehoon absorboituessaan radiotaajuinen säteily muuttuu lämmöksi. Radiotaajuista säteilyä synnyttävät suurtaajuuskuumentimet, mikroaaltouunit, lääkinnälliset hoitolaitteet ja tutkat. Kiistattomimmat radiotaajuisen säteilyn aiheuttamat vauriot ovat lämpövaikutuksia. Vaikutukset määräytyvät kentän voimakkuuden mukaan.

Matkapuhelinten ja niiden tukiasemien yleistyminen on lisännyt radiotaajuiselle säteilylle altistuvien työntekijöiden määrää nopeasti viime vuosina. Matkapuhelimet ovat pienitehoisia ja niiden sekä niiden tukiasemien kentät vaimenevat hyvin nopeasti etäisyyden kasvaessa.

Matkapuhelimien terveysvaikutuksia koskevien tutkimusten perusteella johtopäätösten teko on toistaiseksi vaikeaa.

Pientaajuiset sähkömagneettiset kentät

Staattisia ja pientaajuisia sähkö- ja magneettikenttiä esiintyy tasavirtalaitteissa, verkkotaajuisissa sähkölaitteissa ja induktiivisessa kuumentamisessa. Voimakkaita staattisia magneettikenttiä syntyy metallien rikastuksessa, generaattoreissa, teollisuuden elektrolyysimenetelmissä sekä induktiouunien lähellä.

Kiistattomia heikkojen sähkö- ja magneettikenttien aiheuttamia terveyshaittoja ei ole voitu osoittaa. Hyvin voimakkaiden magneettikenttien on epidemiologisten tutkimusten perusteella epäilty lisäävän muun muassa syöpävaaraa.

Näyttöpäätteiden pientaajuisten kenttien mahdollisia terveysvaikutuksia on tutkittu useaan otteeseen. Nykyisten näyttöpäätteiden ei ole osoitettu aiheuttavan terveyshaittoja. Näyttöpäätteen ympärille syntyy myös staattinen sähkökenttä. Staattisen sähkökentän ja pölyn yhteisvaikutuksesta on epäilty aiheutuvan iho-oireita tai jopa sähköyliherkkyyttä. Kiistatonta näyttöä asiasta ei ole.

Ionisoiva säteily

Terveysriskiä aiheuttavaa ionisoivaa säteilyä voi esiintyä ydinvoimaloissa, röntgentutkimuksissa tai radioaktiivisia aineita käsiteltäessä. Röntgen- ja gammasäteilyä käytetään hitsaussaumojen laadun tarkastamiseen. Ionisoivan säteilyn käyttö on pääsääntöisesti luvanvaraista. Myös ionisoivaa säteilyä käyttävien työntekijöiden annosvalvonta on tarkasti säädelty.

Radonia vapautuu ilmaan kaikkialla maa- ja kallioperästä. Työpaikkojen radonpitoisuuteen vaikuttavat maa- ja kallioperän radontuotto, läpäisevyys, rakennuksen perustamistapa ja ilmanvaihto. Maanalaisissa tiloissa pitoisuutta voivat lisätä radonpitoisten pohjavesien vuodot.
 
Radon voi aiheuttaa keuhkosyöpää, ja erityisesti yhteisvaikutuksena asbestialtistuksen ja tupakanpolton kanssa riskitekijät kasvavat. Radonhaittaa voidaan pienentää ilmanvaihdolla ja rakennusteknisillä toimilla.